Instagram

Follow Me!

Yoga Philosophy and Mindfulness

Abhyasa and Vairagya

April 29, 2017
Yoga by the beach

Practise and non-attachment can seem to be very contradictory terms as we usually associate practise with the expectation of some sort of results. Yet together these two form the principles that the whole yoga system as we know it today rests. You might have heard your yoga teacher to say the words ”just let everything go that does not serve you”. Maybe you even liked that phrase because it almost felt like a permission to let go and relax in a world that seems to be full of demands. Yet when we hear those words in a yoga class most of us do not think that they mean we are going to let our asana practise fall apart. If anything, in this context “letting go” can easily be understood as an invitation to focus only on the practise taking place and give it all our attention.

dav

Check out the focus on this Bhujapidasana…

And that is the moment when the meaning of abhyasa and vairagya – practise and non-commitment – reveals its logic to us.

To describe things as concisely as possible, abhyasa, as Patanjali explained them in his Yoga Sutras (Sutras 1.12 to 1.16), means to make consistent effort (i.e. practise), over time and even when do not feel like it (especially when we do not feel like it, some might say) to observe and follow thoughts, actions and general lifestyle choices that lead us towards a state of tranquillity. Why? Because this practise and the stilling of the mind it brings with it will help to reveal our true, “original” self, free from fears, stress, upsets and pain, all those things we so often feel our lives are filled with.

By using the word ”effort”, this sutra reminds us that Yoga is not for the lazy. Nothing great was ever achieved without effort.

– Reverend Jaganath Carrera

Vairagya on the other hand can be understood as study or process of actively recognising, exploring and letting go of everything that stands in the way of finding inner peace and tranquillity. Put in other words, vairagya encourages us not to attach any significance on material wealth (clothes, cars, our latest phone…), non-material issues (situations that makes us agitated or angry, certain exam or career results, fancy yoga poses to be posted on Instagram) or anything else that may think of as important to us. Whilst we may fool ourselves to believe that obtaining more of wealth, recognition or whatever it is we crave for, it really just diverts us from finding inner peace and at the end is more likely to contribute to further unhappiness.

Non-attachment is the cultivation of realistic, healthy relationships with objects and attainments based on understanding what the world can and cannot offer.

– Reverend Jaganath Carrera

It is of course hard to be conscious of the fact that we should not grow too attached of the outcome of our results, as after all this is very human. We might do well at work or with other projects, extremely well even and our efforts may even bring us material wealth or acknowledgement and we think we have the right to be proud of our hard work. And of course there is nothing wrong in those feelings. What we must be vary though is how we allow those attachments we have on desired results affect our mind and how we view ourselves in relation to our surroundings. Because equally, our efforts may not bring the success we wished for. How do we feel then? Do we get upset, do we feel our self-worth evaporating, do we feel we should have achieved more tangible results, feel more proud of our efforts?

dav

…which, regardless of the focus, can end up like this. 10 times in a row.

In summary, abhyasa and vairagya remind us of the importance of consistent, daily and joyful practise, with a lifestyle and environment that support this, and how we must remain aware of our underlying motivations and expectations of this practise and aim to use it as a tool to experience peace that transcends external circumstance.

And that requires constant, conscious effort. That’s why we call our yoga practise a practise in a first place.

The blockquotes are from the sourcebook for Yoga Sutras I use – you can read more about the book here.

Harjoittelu ja irtipäästäminen voivat vaikuttaa varsin ristiriitaisilta termeiltä, ymmärrämmehän usein harjoitteluun kuuluvan myös tulosten odottamisen. Yhdessä ne kuitenkin muodostavat koko joogasysteemin perustan. Joogatunnilla opettaja kehottaa luopumaan suorittamisen tunteesta, tai vapauttamaan ajatukset jotka eivät auta harjoittelua ja sen sijaan keskittymään kehon kuunteluun. Ajatuksena päässä pyörivien miljoonien ajatusten unohtaminen on kuulostaa hyvältä mutta me kaikki tiedämme että tähän tilaan pääseminen ja yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan on helpommin sanottu kuin tehty. Irtipäästäminen(kin) vaatii siis jatkuvaa harjoittelua.

Abhyasa ja vairagya (harjoittelu ja irtipäästäminen, kirjaimellisesti “värittömyys”) konsepti on kirjattu Patanajalin joogasutriin luvuissa 1.12 – 1.16. Lyhyesti selitettynä abhyasa tarkoittaa jatkuvaa vaivannäköä jokapäiväisen harjoituksen eteen. Abhyasa korostaa harjoituksen säännöllisyyden tärkeyttä silloinkin (ja juuri silloin!) kun asia ei voisi vähempää kiinnostaa. ”Harjoitus” ei tarkoita vain asanaharjoitusta vaan myös ajatuksiamme ja valintojamme esimerkiksi ruuan, ystävien ja koko elämäntapamme suhteen. Vain jatkuvan ja keskittyneen harjoituksen avulla voimme pyrkiä kohti mielenrauhaa. Patanjali kuvaa tämän mielenrauhan tilana jossa olemme vapaa peloista, pettymyksistä, stressistä ja kaikenlaisesta “elämäntuskasta.”

dav

Bhujangasana ja aurinko silmissä. Harjoitus kuitenkin tehtiin ilon kautta, joskus se näkyy naamastakin.

Vairagya, irtipäästäminen, puolestaan tarkoittaa kykyämme tarkkailla ja tarkistella asioita jotka aiheuttavat meille mielipahaa ja siten estävät mielenrauhan syntymistä. Irtipäästäminen voi esimerkiksi tarkoittaa sitä että emme tavoittele ja pidä tärkeänä omistaa uusinta puhelinmallia, uusia vaatteita, lomamatkoja tai mitä tahansa tavaraa. Irtipäästäminen liittyy myös “ei materiaalisiin” asioihin: voimme esimerkiksi harjoitella joogaa aktiivisesti koska haluamme oppia asanan joka on mielestämme hieno ja josta haluamme kuvan Instagram-fiidiin koska vasta silloin olemme mielestämme saavuttaneet jotain. Irtipäästämisen konseptia voi soveltaa myös opiskelu- tai työelämään. Kun teemme paljon töitä jonkun asian eteen odotamme myös hyviä tuloksia, palkankorotusta, kiitosta ja kunniaa ja kuvittelemme että nämä asiat lisäävät onnen tunnetta ja elämän laatua. Pahimmassa tapauksessa ajatuksemme voivat kääntyä muotoon ”sitten kun X tapahtuu, kaikki on hyvin”, joka taas estää meitä keskittymään ja arvostamaan tätä hetkeä.

Jos et ole tyytyväinen siihen mitä sinulla jo on, kuinka kuvittelet olevasi tyytyväinen sitten kun olet saanut kaiken haluamasi?

On totta kai normaalia että haluamme olla ylpeitä saavutuksistamme ja odotuksista irtipäästäminen voi jopa tuntua hölmöltä. Vairagya ei kuitenkaan tarkoita että minkään ei pitäisi tuntua miltään. Ajatuksen ydin on olla antamatta asioille liikaa merkitystä. Ajatellaan esimerkiksi työprojektia: Olemme raataneet projektin parissa kuukausia, istuen toimistolla myöhään illalla. Projektin myötä emme ole nähneet perhettä tai ystäviä kunnolla pitkään aikaan ja päätä on särkenyt jatkuvasti. Projektin valmistuttua odotamme pomon lähettävän vähintäänkin ison, kiittelevän sähköpostin koko firmalle, ymmärrystä kumppanilta ja ystäviltä poissaoloistamme ja ehkä vielä sitä palkankorotustakin.

Projektin esityspäivä saapuu mutta kiitosten ja ymmärryksen sijaan saamme lyhyen nyökkäyksen. Ketään ei tunnu kiinnostavan ja kokouksessa siirrytään suoraan eteenpäin. Kumppani kotona toteaa että toivottavasti nyt aikaa piisaa enemmän kotitöihin, lisäten että toista kertaa tälläistä menoa ei sitten hyvällä katsella. Toisin sanoen, todellisuus on hyvin kaukana odotuksistamme, negatiivisella tavalla. Mikä on olomme nyt? Pettynyt? Vihainen? Romahtaako itsetunto ainakin hetkeksi kun projektia ei kiitelläkään? Tuleeko ajatus että olemmeko edes oikealla alalla? Lihottuakin tuli viisi kiloa kun ei ollut aikaa syödä kunnolla. Kaikki menee aina pieleen!

Downdog by the beach

Näistä ajatuksista on mielenrauha ja tyyneys kaukana. Vairagya siis kehottaa olemaan tarkkana ponnistelujemme motivaation suhteen ja päästämään irti (liian suurista) odotuksista joilla voi olla negatiivinen vaikutus ajatuksiimme. Sen sijaan meidän pitää keskittyä jatkuvaan ja jokapäiväiseen abhyasaan, harjoitteluun, joka johtaa meitä kohti mielenrauhaa ja sisäisen totuuden löytämistä.

Tämä on tietenkin vaikeaa ja vaatii ponnisteluja. Sen takia joogaharjoitusta kutsutaankin joogaharjoitteluksi.

Käyttämästäni joogasutra-kirjasta voi lukea lisää suomeksi täältä.

Onnellisuus ei ole sitä mitä sinulla on, vaan sitä mitä tunnet sydämessäsi.

Tallenna

    Leave a Reply