Instagram

Follow Me!

Yoga Philosophy and Mindfulness

Joogafilosofiaa: Niyamat eli yksilön suhde itseensä

January 31, 2017
Sunset in the Winter

Patanjalin Joogasutrissa esitellyn kahdeksanhaaraisen polun (“systeemin”) ensimmäinen askel, yamat, kuvailee kuinka saavuttaa harmoninen ja rauhanomainen asenne ulkomaailman kanssa. Toinen askele näissä kahdeksassa eettisessä neuvossa, niyamat, keskittyy puolestaan suhteeseen oman itsemme kanssa. Niyamoja voi kuvailla eräänlaisiksi mielen, kehon ja aistien treenaamiseksi matkalla kohti korkeampaa tietoisuutta ja täydellistä vapautta.

Jos tämä kuulostaa hieman liian haastavalta tavoitteelta tähän hetkeen mikään ei kuitenkaan estä pohtimasta niyamoja kevyemmällä tavalla, tutustumalla niiden ideaan ja miettimällä kuinka ne istuvat (tai eivät) omaan elämään tällä hetkellä.

Saucha

Saucha viittaa sekä ruumiin ja mielen puhdistukseen ja puhtauteen. Ideana on että tarvitsemme kirkkaan ja selkeän mielen saavuttaaksemme tyyneyden tilan. Tämä tila on välttämätön jos haluamme päästä korkeimman viisauden ja vapauden asteelle. Saucha ei kuitenkaan vaadi että elämme elämäämme steriilisti. Järjestys ja puhtaus auttavat paljon (eli Kon-Marit esiin jossei ole jo!) mutta meidän on pidettävä mielessä myös isommat kokonaisuudet: kenen kanssa vietämme aikaamme, miten vietämme vapaa-aikaamme (ts. baarit vs ulkoilmassa oleskelu) ja luonnollisesti myös millaista ruokaa ja juomaa suuhumme pistämme. Saucha on yksi joogasutrissa mainituista elementeistä jotka selittävät minkä takia monet joogaajat ovat vegaaneja.

img_20170131_143642.jpg

Mitäs sinne suuhun tuli taas pistettyä?

Santosha

Santosha tarkoittaa tyytyväisyyttä tai onnellisuutta. Sivistyssanakirja määrittelee onnellisuuden sanoilla suotuisuus ja otollisuus. Synonyymeiksi tarjoiltiin seuraavia vaihtoehtoja: onni, autuus, iloisuus, pirteys, tyytyväisyys, mielenrauha, nautinto, ilo, hyvinvointi, elämänilo.

Joogasutrien mukaan ongelma onnellisuuden saavuttamiseksi on oma egomme ja valitettava tosiasia että ihmisluonto helposti havittelee aina jotain lisää ja/tai jotain muuta: omasta mielestämme parempia asana-harjoituksia, täydellisiä ihmissuhteita, parempaa urakehitystä, enemmän tavaroita ja matkoja… Onnellisuus tulee kuitenkin ymmärtämällä että meillä on jo kaikkea mitä tarvitsemme ja osoittamalla kiitollisuutta sitä kohtaan.

Tästä asiasta on viime aikoina kirjoitettu niin paljon että ei tästä sen enempää. Santoshan saavuttaminen kun vaatii harjoittelua itsemme ja ajatustemme kanssa ennemminkuin siitä loputtomasti lukemista.

Tapas

Tapas on aikojen saatossa käännetty monella eri tavalla mutta suomeksi se selittyy parhaiten sanalla “itsekuri.” Tapas on se prosessi jonka käymme lävitse kun teemme (tai pakotamme itsemme tekemään) jotain joka ei yhtään huvittaisi mutta jonka tiedämme olevan meille hyvästä. Ajatuksena on että itsekuri ja vaivannäkö jota käytämme on eräänlainen sisäinen liekki joka poistaa meistä epäpuhtauksia ja vahvistaa sekä ruumista ja mieltä. Tapas auttaa meitä pääsemään irti epäterveellisistä tavoista ja luomaan uusia, terveellisiä rutiineja.

Esimerkkinä tapaksen toiminnasta ovat mm. ne salitreenit, aamulenkit ja joogaharjoitukset jotka eivät yhtään huvittaneet mutta joiden jälkeen olo on todella hyvä. Tällaisen suorituksen jälkeen voi myös tehdä mieli syödä terveellisemmin ja siten luoda uusia terveellisiä tapoja.

img_20170128_175913.jpg

Näihin lenkkimaastoihin lähtemiseen ei kauheasti itsekuria tarvitse.

Svadhyaha

Svadhyaha on itsetutkimusta ja pyrkimystä kasvattamaan tietoisuutta mitä itsemme sisällä tapahtuu. Lopullinen päämäärä on päästä yhteyteen todellisen luontomme kanssa jossa joogasutrien mukaan olemme yhtä kaiken meitä ympäröivän kanssa, puhtaassa totuudessa.

Useimmille meistä tämä vaikuttaa hieman turhan kunnianhimoiselta pyrkimykseltä mutta Svadhyahan voi helposti aloittaa miettimällä omia toimintatapojaan ja reaktioitaan eri tilanteissa: Mitkä asiat saavat meidät ärtymään ja mikä niissä oikein ärsyttää. Jos esimerkiksi juna pysähtyy raiteille kesken matkan, ärsyynnymme helposti koska tiedämme myöhästyvämme töistä. Mutta minkä takia myöhästyminen ärsyttää meitä? Onko se, koska joku on siellä meitä odottamassa vai mikä? Entä ovatko ruokatottumuksemme sellaiset joihin olemme tyytyväisiä vai haaveilemmeko muuttavamme niissä jotain? Kuinka pääsemme tavoitteeseemme ja onko tämä tavoite sellainen johon päästyämme se tulee pysymään tapana?

Tämän tyylinen itsetutkistelu on tärkeää suorittaa empaattisesti ja ymmärtäväisesti itseään kohtaan, mutta myös käyttää sen tukena tekstejä jotka tukevat sitä, vaikkapa joogasutria tai muita hengellisiä tekstejä. Näin perspektiivi säilyy ja ymmärrämme paremmin kuin useimmat tuntemukset ja “ihmisyyden haasteet” ovat universaaleja ja tuttuja meille monille, taustasta riippumatta. Tämä myös takaa ettei harjoittamamme svadhyaha pyöri vain oman navan ympärillä. Ajan kanssa tällainen harjoittelu tekee meistä tasapainoisempia, rauhallisempia ja tyytyväisiä, sekä itseämme että muita kohtaan.

Ishvara Prandihana

Ishvara Pranadihana viittaa kykyyn hellittää, “päästää irti” ja antautua korkeamman voiman johdatettavaksi (mikä se korkein voima tai energia sitten itse kullekin on.) Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa omasta egosta luopumista (tai ainakin sen yrittämistä) ja omistamalla elämänsä (tai joogaharjoituksensa tms.) korkeammalle taholle. Jo tämän omistautumisen osoittaminen muistuttaa meitä yhteydestämme johonkin isompaan ja on merkki luottamuksesta että tämä voima vie meitä universaalia totuutta kohti.

Tämä teksti on käännetty alkuperäisestä englanniksi kirjoittamasti versiosta jossa lähdeaineistona on käytetty seuraavia sivustoja ja kirjoja:

wp-image-935548709jpg.jpeg

Tallenna

    Leave a Reply